Näkymätön neuloja

2007-10-19T13:23:00.000+02:00

Viimeisen kuukauden aikana täällä on tapahtunut pari muodonmuutosta (kuvat pääsee näkemään isompina niitä klikkaamalla):

Ensin oli melkein yksi Fetching jonka lanka pääsi uusiokäyttöön ja siitä tuli kaksi lapasjuttua eräälle nettiystävälleni. Lankana Jaeger Matchmaker Merino 4ply, sävynä Thyme. Tein malliin vähän muutoksia, ainakin osan oikeista silmukoista kiertäen. Se oli vähän turhan pikkutarkkaa puuhaa minulle. Lankaa meni reilusti vajaa kerä ja koko on aika pieni (lahjan saaja kuvaili käsiään hyvin pieniksi, minulle se tuli hieman yllätyksenä kun olen pitänyt omia samankokoisia käsiäni ihan normaalikokoisina).

Sitten yksi korillinen (miinus kaksi kerää) lankaa muuttui kokeiluvillatakiksi. Ohje oli tarkoitettu paljon paksummalle puuvillalangalle mutta ihan hyvin tuo Jaegerin merinovillalankakin toimi ja ohjeeseen oli todella helppoa tehdä muutoksia, tai vain neuloa sitä itselleni sopivaksi. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen (voisi olla kyllä vähän pidempi), tosin valmis vaate ei ole villatakki vaan pusero hyvin suurella kaula-aukolla. Nappilista ei millään suostunut asettautumaan siististi ja kun en kuitenkaan olisi käyttänyt sitä ikinä auki niin vain ompelin sen kiinni. Se hämää ihmisiä hyvin, tekotakkina. Lankaa meni 7 50 gramman kerää. Puikkoina oli koko työssä Addin 3 millin pitsipyöröpuikot. En tosin tiennyt moisilla neulovani ennen kuin joku tunnisti ne neuletapaamisessa, olin vain ostanut jotkut puikot lankakaupasta. Ne sopivat minulle hyvin, tosin oikean etusormeni kynsi ei oikein pitänyt siitä miten helposti terävällä puikon kärjellä tökkää sinne. Opettelin hihoja varten magic loopin ja se alkoi tuntumaan aika hauskalta tavalta neuloa, toimii kirjoneulelapasissakin.
Vielä yksi vähän isompi kuva:

Viimeinen muodonmuutos tapahtui lapasille, jotka olivat odottaneet päättelyä melkein vuoden ajan. Kokeilin niitä ja päätin että ne ovat todellakin niin kummallisen muotoiset ettei niitä voi käyttää ja ovat vielä liian pienetkin joten purin ne ja tein pipon. Olen ihaillut My So Called Scarfia ja aloittanutkin sen pari kertaa mutta en jaksa neuloa mitään kaulaliinallisen vertaa. My Herringbone Hat for My So Called Scarf -nimihirviö on hyvä ratkaisu siihen, en ehtinyt kyllästyä mallineuleeseen. Lanka on Noron Silk Gardenia, ehkä parissakin eri värissä. Villavaatelaatikossani odottaa siitä neulomani pipo joka on liian suuri ja muutenkin vähän kummallinen. Kunhan saan kiireisimmän neuletyöni valmiiksi, luulen että siitä tulee lapaset tuon hatun seuraksi.

Löysin kaikki nuo ohjeet Ravelryn kautta, se on aika kätevä paikka.

2007-09-11T15:28:00.000+02:00

Mikään viime merkinnässä esitelty työ ei ole valmistunut mutta puikoille on päässyt myös villatakki ja jotain aivan muuta:

Vanha olkalaukkuni alkaa hajota eikä budjettini salli uuden ostamista. Minusta ei myöskään ole tekemään aivan uutta laukkua joten päädyin tuunaamaan vanhaa vähän kummallista laukkua. Idea läpän päällystämisestä on hautunut mielessäni pitempään, ehkä siitä saakka kun löysin käsityömessuilta kierrätettyä sari silkkiä. Kävin lukemassa viikonloppuna käsityölehtiä kirjastossa ja Suuressa Käsityölehdessä oli juttu kirjasta, jossa oli samasta langasta tehty laukku, johon oli käytetty helmineuletta. Laukun neulominen ei kiinnostanut mutta sain siitä idean kokeilla helmineuletta langan kanssa, se toimikin aika hyvin, pinnasta tuli mukavan röpelöinen. Harsin neuloksen laukun läppään kiinni, se pitäisi ommella vielä tarkemmin.

Laukkuun piti saada jonkinlainen pussi kännykälle. Virkkasin sen lopusta langasta (yhteensä niihin meni 100 gramman kerä) aika vapaamuotoisesti. En ole ihan varma onko se hauska vai vähän ruma mutta jotenkin se on liikuttava.

2007-09-04T13:57:00.000+03:00

Viime aikoina olen jostain syystä innostunut palmikoista. En ole pitänyt niistä aikaisemmin enkä ole halunnut neuloa niitä mutta nyt ne ovat alkaneet vaikuttaa kiehtovilta. Olen myös taas aloittanut ties kuinka monta uutta neuletta ja pelkään ettei mikään niistä valmistu.
Yksi keskeneräisistä on Knittyn Fetching. Niille olisi käyttöä näin syksyllä mutta minun pitäisi purkaa ensin yksi epäonnistunut ja yksi mallitilkku saadakseni tehtyä tuolle parin ja pelkään ettei lanka riitä kuitenkaan.

Muitakin asusteita yksiraajaisille löytyy kuten pitkät sukat, joissa on koristeena palmikko johon ihastuin uudessa Interweave Knitsissa , siellä sitä oli käytetty vaatteessa joka ei sopisi minulle lainkaan.

Eilen aloitin toisen Knitty-neuleen, Coronetin, joka saattaisi olla minulle sopiva talvihattu. En tiedä milloin se valmistuu, vielä ei ole ihan pipo sesonki, ainakaan Turussa.

Tänään posti toi hartaasti odottamani paketin, noista pitäisi tulla villatakki, jos saan aikaiseksi.

2007-08-23T20:12:00.000+03:00

Ostin helmikuussa Jitterbug-sukkalankaa, joka ei oikein osannut päättää mitä siitä tulisi isona. Tai minä en osannut pitää sen raidallisuudesta (taisi olla ensimmäinen ja viimeinen noin pätkävärjätty lanka jonka ostan, Jitterbugin uudet hillitymmät sävyt kyllä vähän houkuttelevat).
Ensin oli mallitilkku johon oli kokeiltu vaikka mitä ja mikään ei näyttänyt hyvältä.
Sitten taisi olla yksi yritys ja kasa purettua lankaa.
En edes muista kuinka monta kertaa aloitin sukan alusta, tulipa ainakin kokeiltua erilaisia kärjestäaloitustapoja.
Kokeilin yhtä omaa ideaani, joka näytti tyhmältä (vaikka olinkin oikealla tiellä noiden venytettyjen silmukoiden kanssa vai miksi niitä nimitetäänkään).
Tässä on yksi ehkä kolmesta versiosta joista valmistui kokonainen sukka.
Vähän aikaa lanka halusi olla Jaywalker, vähän muokattuna. Se näytti liikaa 70-lukulaisilta kalsareilta.
Lanka kokeili myös Nancy Bushilaisuutta, parillakin mallilla joista yksi epäonnistunut ei tainnut päästä koskaan kuvaan. Tuo Denmark ei näytä kauhean pahalta, mutta jouduin palauttamaan kirjan kirjastoon ja se taisi olla liian pienikin. Opin ainakin tekemään tuollaisia yksinkertaisia palmikoita.

En muista oliko matkan varrella muitakin versioita mutta lopulta lanka löysi siedettävän ohjeen (tai siis malli on todella kaunis ja hauska neuloa, mutta lanka vain on oma itsensä siis ärsyttävä). Ambrosia muistuttaa ehkä vähän tuota Bushin Tanskaa mutta minusta sopii paremmin tälle langalle, nuo venytetyt silmukat rikkovat raidallisuuden. Sukat ovat vähän tiukat mutta toivottavasti venyvät, ihan vähän. Varret ovat lyhyehköt mutta minusta ihan sopivat, nuo on tarkoitettu lähinnä kotisukiksi. Lankaa jäi vähän ylikin mutta en millään jaksanut tehdä varsia pidemmiksi.

En saanut kantapäästä aivan reiätöntä mutta en välitä nyt kauheasti. Sukka istuu aika hyvin, tiukkuus on ongelma vain jalkaan laitettaessa.

Varpaan tekeminen kummallisella "itäisellä luontitavalla" oli aika hauskaa puuhaa ja mallin oppi ulkoa heti. Minulle täydellinen ohje (jos kantapäitä ei oteta lukuun, en vain osaa ymmärtää miten nurja silmukka neulotaan silmukan takareunaan, ehkä sillä olisi välttänyt reiät?).

Olen myös vähän virkannut viime aikoina, eräille mukaville ihmisille kiitokseksi kirjanmerkkejä. Sekin oli aika hauskaa puuhaa.

2007-08-07T15:42:00.000+03:00

Neuleinnostukseni on palannut kesälomalta. Yllätin itseni innostumalla neulomaan pitsihuivia. Huomasin ettei kolmiohuivi ole lainkaan niin kamala kuin tavallinen kaulahuivi, varsinkin jos sen neuloo Woolista (sitä jäi aika reilusti yli villatakista). Ohje on Ullan Minttumaari ja noudatin sitä orjallisesti. Alussa laskin joka kerroksen jälkeen että olin varmasti tehnyt kaikki silmukat, aivan lopussa en enää jaksanut. Yllätyin siitäkin että jaksoin niin sinnikkäästi purkaa ja korjata virheet. Neulominen oli hauskaa ja aika helppoa, vaikken oikeastaan tajunnutkaan mitä ihmettä olin tekemässä enkä vieläkään tajua miten ihmeessä huivista muotoutui sen mallinen. Neuloin huivin 5 mm pyöröpuikolla, jonka pituus on suunnilleen 60 cm, loppuvaiheessa se oli vähän hankalaa eikä minulla ollut oikein käsitystä siitä millainen huivi oikeastaan oli. Viimeinen kaavio meinasi päästä minusta voitolle mutta selvisin siitäkin. Olen oikeastaan aika ylpeä, ensimmäinen kolmiohuivini.

2007-06-05T11:37:00.000+03:00

Ensimmäinen ikinä tekemäni villatakki on ollut valmiina jo pitkään mutta minulla ei ole ollut energiaa kirjoittaa siitä eikä hyviä kuvia. Kuvat eivät nytkään ole loistavia mutta ehkä neuleesta saa jonkinlaisen kuvan. Tein sen alennuksessa olleesta Novitan Woolista, halusin harjoitella vähän isomman työn tekemistä, lopputuloksella ei pitänyt olla niin väliä. Olen siihen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Siitä tulee tuskin lempivaatettani (se on vähän liian paksu minun makuuni) mutta se on kuitenkin aivan pitokelpoinen ja istuva. Sen neulominenkin oli hauskaa ja yllättävän helppoa. Ohje oli Tangelo Knitscene-lehdestä. Ohjeen mukainen lanka oli huomattavasti paksumpaa ja tein neuleen toiseksi suurimman koon mukaan niin että siitä tuli ehkä niukka m-kokoinen. Tajusin jossain välissä että langan paksuus vaikuttaa neuleen pituuteenkin ja yritin neuloa eri osiot (se koostuu viidestä vyöhykkeestä joissa kaikissa on vähän erilainen yhdistelmä kierrettyä joustinneuletta) suunnilleen oikean korkuisiksi mutta lopussa huomasin että napinlävet olivat aivan kummallisilla paikoilla ja virkkasin uudet. Siihen voisi ehkä virkata vielä yhden kerroksen reunaan. Tuo neulontatapa sopi minulle, ensin neulottiin hihat, sitten vartalo ja hihat yhdistettiin siihen, luulen että takki olisi jäänyt kesken jos minun olisi pitänyt vielä lopuksi neuloa kaksi hihaa.

Tässä vähän kummalliset kuvat:

2007-04-30T09:12:00.000+03:00

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana vähän neulottuakin, ensimmäiset valmiit työt pitkään aikaan.

Salaiset sukat valmistuivat pääsiäisenä ja ovat olleet perilläkin Katariinalla jo pitkään, toivottavasti niistä tuli sopivat. Lanka on sisua ja kuviot Suomalaisesta sukkakirjasta, olikohan se Vöyrin sukasta vähän muunneltuina sopimaan tuohon silmukkamäärään. Sukan varsinainen malli on Knittyn Universal Toe-Up Sock. Minä pidän ehkä eniten tuollaisesta ohjeiden mukailevasta käytöstä, pidän siitä että pääsen laskemaan silmukoita ja sovittamaan kuvot ja muut niiden mukaan. Tietysti rajalliset taitoni vähän rajoittavat tuota.
Tällä hetkellä olen neulomassa sukkia, jotka yritän tehdä kokonaan ohjeen mukaan (jos ei oteta lukuun sitä että käytän ihan eri lankaan ja erikokoisia puikkoja), se on ehkä monimutkaisin ohje jota olen ikinä tehnyt ja alku ei näytä pahalta. En vain tiedä tuleeko sukista oikean kokoiset minulle, ehkä pitäisi löytää joku kapeampijalkainen sukkien saajaksi. En edes erityisesti pidä langan väristä.

Nämäkin ovat muokkaavaa neulomista ja olen niistä aika ylpeä, vaikka ne ovatkin täynnä virheitä. Ne ovat kuitenkin ensimmäiset sormikkaani ja aivan käyttökelpoiset. Ohjeena käytin Käspaikan sormikas-ohjetta, vikkelikuvio on taas Suomalaisesta sukkakirjasta ja taas muokattuna sopimaan silmukkamäärään. En ole aivan varma siitä oliko se hyvä ratkaisu, kuvioon tuli aika paljon reikiä jotka eivät näytä kauhean hyvältä mutta tuli ainakin kokeiltua. Lanka on käsityömessuilta ostettua Araucanian Nature Woolia ja aivan ihanan väristä, se suorastaan hohtaa auringossa. Täällä on vielä niin viileääkin että villahanskoille on vielä käyttöä.

2007-03-22T17:39:00.000+02:00

From Näkymätön neu...

Tänään postilaatikossani odotti pehmeä yllätyspaketti, salaiset sukat. Olen keskittynyt niin itse neulomaan salaisia sukkia etten ole kauheasti ajatellut sitä millaiset sukat itse saan. Saamani sukat ovat oikeastaan juuri sellaiset, jollaiset tällaisissa vaihdoissa pitääkin olla, sellaiset joita en itse tekisi, hyvässä mielessä. Palmikot ovat tuntuneet minusta aina kauhean hankalilta tehdä, näissä sukissa ne ovat hyvin sievät. Minulla ei ole myöskään kärsivällisyyttä neuloa noin pitkiä varsia vaikka olenkin haaveillut polvisukista. Kiitos Katja!

Nyt pitäisi vain tehdä ne omat sukkani loppuun, yksi on vasta valmiina. Niistä tulee kirjoneuleiset.

From Näkymätön neu...

Yhdet sukat olen saanut valmiiksi asti, äitini kummitytölle Nepaliin. Koko on toivottavasti kahdeksanvuotiaalle sopiva ja kuviot osin omasta päästä, osin Mary Oljen kauneimmista kirjokintaista. Kantapää Ullan tiimalasi. Noista tuli mukavan keväisen värikkäät, noita ja salaisia sukkia on hauskaa neuloa kun pääsee käyttämään värejä joita ei itse käyttäisi.

From Näkymätön neu...

Harjoitteluvillatakkinikin edistyy hitaasti. Tällä hetkellä valmiina on noin puolitoista hihaa.

2007-03-05T08:21:00.000+02:00

Ensimmäinen tilaustyöni! Satuin mainitsemaan siskolleni (Skype-chatissa, me emme yleensä puhu puhelimessa) että olen harjoitellut sormikkaiden tekemistä (täytyy sanoa että se on helpompaa kuin kuvittelin, vaikkei lopputulos mitenkään täydellinen olekaan). Ilmeni että siskollani on tarvetta kynsikkäille ja lupasin kokeilla niiden neulomista, tosin ilman takeita valmistumisesta (viime aikoina olen saanut aikaan vain asusteita yksiraajaisille). Lankana on harjoitusvillatakkia varten hankkimani Novitan Wool, sitä meni vajaat kaksi kerää (hukkasin ensin neulomani kerän jonnekin ja aloitin toista, myöhemmin löysin sen ensimmäisenkin) kolmosen puikoilla. Opastuksena käytin Käspaikan sormikasohjetta ja peukalokiilallisen lapasen ohjetta. Ranteessa on kymmisen senttiä 3o1n-joustinta, jonka voi kääntää tai pitää pitkänä (sopii siskoni tyyliin). Sormissa on 2o1n-joustinta. Yritin tehdä sellaisen joka olisi minulle vähän väljä, siskollani on aika paljon leveämpi käsi. Siskoni halusi pääkallokuvion (tein hänelle jouluksi pääkallopipon Hello Yarnin pääkallolaukun ohjeella). Ensimmäinen versioni ei kelvannut, hän halusi kuvion joka liittyi jotenkin johonkin animeen, jota hän katsoo (siskoni on 23-vuotias). Kuvio ei oikein tuntunut taipuvan kirjottavaksi joten lopulta ostin Sinooperista huopaa ja tein pienet kaavat leivinpaperista joiden avulla leikkasin kuvion osat ja harsin ne kiinni kynsikkäisiin. Tänään täytyy postittaa nuo ja toivoa että ne ovat käyttökelpoiset.

Lisäys: Siskoni luvalla kuva pääkallopiposta hänen päässään.

2007-03-03T16:38:00.000+02:00

Sukkapuikot ovat käteviä.

Helmikuussa en saanut valmiiksi kuin sen virkatun naaman, aloitin kyllä kaikenlaista. Toivottavasti maaliskuussa tahti on toinen. Yllätyksekseni olen saanut neulottua siskoni tilaamat kynsikkäät, jotka odottavat vain päättelyä ja koristelua. Lähiaikoina pitäisi ainakin tehdä toinen sukka äitini kummitytölle ja neuloa salaiset sukat (vähän hirvittää osallistua tällaisena noviisina ja neuleyhteisön ulkopuolisena mutta se vaikutti hauskalta).

Löysin villatakin, johon rakastuin (ehkä ilman kukkia mutta nappikoristeilla?). Tulipa hankittua elämäni ensimmäinen neulelehti, ehkä olen saanut muut projektini neulottua ennen kuin se saapuu tänne (en tiedä sopiiko Wool tuohon malliin enkä kauheasti välitäkään, tuo on ensimmäinen villatakki johon olen nettiseikkailuissani törmännyt josta oikeasti pidän). Lehdessä näytti olevan muitakin kiinnostavan näköisiä juttuja. Ero näyttää olevan valtava verrattuna suomalaisiin käsityölehtiin, joita olen selaillut kirjastossa. Ymmärtääkseni Moda on niistä jotenkin tyylikkäin mutta siinäkin näkemäni mallit näyttävät aika kummallisilta suurelta osin (miten kukaan uskaltaa neuloa paitaa jossa Janina Frostellkin, jos se nyt oli hän, en muista kun se oli kirjaston lehti, näyttää homssuiselta?). En ole mitenkään erityisen tyylikäs itsekään mutta en halua neuloa vaatetta jollaista en voisi kuvitellakaan käyttäväni. Olen kyllä aika nirso, en halua vartalo-osaan palmikoita (tai palmikoita ylipäätään, en varmaan edes osaisi neuloa niitä) enkä pitsineuletta, oikeastaan haluan aika yksinkertaisen villatakin. Vartalonikin on ongelmallinen, minulla on vyötärö ja aika isot rinnat ja napilliset vaatteet ovat yleensä epäsopivia (haluan sellaisen neuleen jota voi pitää auki topin päällä) ja rinnan kohdalta sopivat taas tekevät tynnyrimäiseksi. V-kaula-aukko on ehdoton. En tiedä onko tuo Wool liian paksua ja jäykkää minun neuleeseeni mutta ostinkin harjoittelulangaksi.

2007-02-21T15:46:00.000+02:00

Raksilan Citymarketissa oli lankoja tarjouksessa ja luovuin periaatteestani olla neulomatta mitään isompaa. 600 grammaa mustaa Woolia maksoi vähän alle 20 euroa, sillä hinnalla voin harjoitella villapaidan tai -takin tekemistä. Muitakin lankoja siellä oli.
Nyt pitäisi keksiä sopiva malli, jokin v-aukkoinen ja tyttömäinen ja helppo.

Pyöröpuikoillani on nyt koti. Olen siihen aika tyytyväinen, siihen nähden että olen ompelukoneeton ja -taidoton enkä omista edes silitysrautaa. Kotelo on ehkä sen näköinen kuin se olisi tehty päiväkodissa mutta puikot eivät valita.

Totorohko

2007-02-15T08:09:00.000+02:00

Eräät langat vihjasivat olevansa kiinnostuneita vapaavirkkauksesta ja olen opetellut sitä hienon 70-lukulaisesta kirjasta, Lis Paludanin Villeistä virkkausmalleista (kirjasta löytyy muun muassa nilkkapituinen ja leveä virkattu viitta). Kirjassa sanotaan että jos osaa virkata naaman osaa virkata mitä tahansa. Kirjan mallinaamat eivät kauheasti innostaneet minua joten käytin mallina Totoroa. Lopputulos ei ehkä kauheasti näytä siltä mutta minusta se on jotenkin hauska. Mitään käyttöä sillä ei ole, se ei taida toimia patalappunakaan. Lanka on Ainoa, Fritidsgarnia ja silmät sekä Floricaa että Sisua (menin sekaisin valkoisissa langoissa). Kaikki olivat mielestäni aika epämiellyttäviä virkata mutta erityisesti musta Aino, josta silmukoita ei meinannut erottaa millään.

Valmiina on myös yksi tällainen sukka, josta en oikein osaa pitää sen kaikista hyvistä ominaisuuksista huolimatta. En kyllä jaksa keksiä mitään uuttakaan, odottakoon sillä aikaa kun teen muita juttuja (minulla on vain yhdet oikean kokoiset puikot, toisaalta se on rajoittavaa mutta toisaalta en ainakaan aloita määrättömästi uusia sukkia, jotka eivät sitten ikinä valmistu).

2007-02-12T16:40:00.000+02:00

Tarvitsen apua. Äidilläni on 8-vuotias nepalilainen kummityttö, Planin kautta. Olen luvannut neuloa hänelle sukat, mutta en ole koskaan neulonut sukkia kuin itselleni (ja äidilleni, mutta ne olivat samankokoiset kuin omat sukkani) enkä edes tiedä minkäkokoisia jalkoja sen ikäisillä lapsilla on. Minkä kokoinen minun kannattaisi sukasta tehdä ja tietääkö joku jonkun hyvän ohjeen lapsen sukkaan, pitääkö siinä ottaa jotain erityistä huomioon? Kiitos.

2007-02-10T14:19:00.000+02:00

Olin tänään neuleystäväni kanssa kädentaitomessuilla. Suurin osa näytteilleasettajista ei oikein kiinnostanut minua, onneksi, sillä rahaa meni aivan tarpeeksi muutenkin.
Ensimmäinen ostos oli huopaheijastin, joka sopii hyvin laukkuni koristeluihin (hyvin alkeellista kirjailua, taitoni ovat peräisin ala-asteelta). Värttinä on lähinnä koristeeksi (en ole oikein varma siitä mitä ja miten sillä tehdään), pidän vanhoista puuesineistä (kuten vanhoista esineistä ylipäätään, kuvausrekvisiittana kokoelmaani). Napit löytyivät samasta paikasta, pussillinen vaalean- ja tummanvihreitä eurolla. Myyjällä oli muitakin vanhoja käsityötarvikkeita mutta tungos oli niin kamala sillä kohtaa etten päässyt puikkoihin saakka. Neulajuttua en ostanut vaan sain siitä hyvästä että sanoin lankamyyjälle saaneeni liikaa rahasta takaisin, tuli hyvä mieli rehellisyydestä (enkä olisi varmaan voinut nauttia vääryydellä saamasta alennuksesta).
Araucania Nature Woolista tulee jonkinlaiset kädenlämmittimet, olen tällä hetkellä harjoittelemassa sormikkaiden tekemistä. Jos se onnistuu niin tuosta voisi tulla kivat käsineet melkein samanväristen kevätkenkieni kaveriksi.
Colinette JitterBugista tulee sukat. Lanka on ihanan tuntuista ja väristä.
Tuosta silkistä saattaisi tulla noiden jämälankojen kanssa jonkinlainen virkattu hattu. Tai sitten vain ihailen niiden värejä. Tällainen sukka on tällä hetkellä kesken, muutaman muun työn lisäksi. En tiedä raaskinko tehdä ne ensin loppuun, vai aloitanko uusia lankoja.

2007-02-06T12:25:00.000+02:00

Vähän yli vuoden vanhat 7 Veljeksestä tehdyt sukkani olivat muuttuneet jotenkin epämiellyttäviksi, ne olivat myös aivan liian isot. Ja oudon väriset, tuo kanerva taisi olla ainoa sävyistä joka edes vähän miellytti minua. Harmaa on jäänyt yli edellisistä sukista, jotka olivat hyvät mutta ikävä kyllä tuhoutuivat asuttuaan puoli vuotta kokolattiamaton katon kanssa. Päätin joskus joulun aikoihin tehdä uudet ja erinäisten ideoiden ja yhden huonon lankaostoksen jälkeen päädyin jostain syystä kirjoneulesukkiin. En halunnut tehdä mitään varsinaisia kuvioita ja olen muutenkin ihastunut pystyraitoihin nähtyäni joskus viime vuonna itseraidoittuvista langoista tehtyjä pystyraitalapasia, niinpä kuvioistani tuli ehkä vähän outoja.
Äidin paremmat kotisukat
Malli: Kuvio omasta päästä, varret tällä ohjeella (eivät kyllä näytä lainkaan esikuvaltaan). Tiimalasikantapää. ranskalainen kantapää ja sädekavennus Ullasta.
Lanka: Sandnesgarnin Sisu
Puikot: 3 mm
Nämä sukat päätyivät lopulta äidilleni, värit eivät minusta erottuneet toisistaan tarpeeksi hyvin ja äitini näytti pitävän mallista (neuloin niitä lomalla hänen luonaan). Ensin tein sukan ranskalaisella kantapäällä. Halusin että sukka olisi aika rauhallinen ja että kiilakavennuksissa olisi vain vain harmaata. Toisilla puikoilla piti kuitenkin olla raitaa, se oli hieman hankalaa ja oikeastaan aika typerästi tehty (kirosin hieman päätellessäni niitä noin kuuttakymmentä langanpäätä). Toisen sukan kanssa huomasin etten osaa laskea kerroksia ja en saanut kantalapuista millään samanlaisia. Päätin opetella tiimalasikantapään, se sopikin malliin paljon paremmin. Olin purkanut toisen sukan ja tehnyt siihenkin uuden kantapään mutta äitini kielsi ja väitti ettei häntä haittaa vaikka sukat ovatkin erilaiset. Minua kyllä haittaisi.
Majakanvartijan sukat
Malli: Kuvio omasta päästä, kantapäät ja kärki opeteltu samasta paikasta kuin edellisissäkin.
Lanka: Sandnesgarn Sisu
Puikot: 3 mm
Nämä sukat korvaavat nyt vanhat epämääräiset sukkani ja toimivat tehtävässään hyvin, tosin varsi on vähän lyhyt ja lanka nukkaantui ensimmäisessä käytössä (ehkä vanhojen sukkienikaan epämääräinen ulkonäkö ei ollut langan vika?). Halusin käyttää helpommin erottuvia värejä kuin äidilleni tekemissäni sukissa, tuo yhdistelmä on aika klassinen. Varren raidoista tuli minulle mieleen majakat, siitä nimi.
Huomasin vähän yllätyksekseni että pidän kirjoneuleista, ainakin noin yksinkertaisista (en tiedä kehtaako tuota edes kunnon kirjoneuleeksi kutsua) ja että siitä tulee suhteellisen siistiä, näin aloittelija tekemäksi (joskus yläasteella tein kirjoneulesäärystimet, sen jälkeen kolme lapasta).

Lomalla Jyväskylässä eksyin Pikkulinnaan, jossa olin kuvitellut olevan lähinnä jotain ompelukonejuttuja. Siellä olikin vaikka mitä ihanuuksia, hämmästyneenä huomasin ostavani vaaleanvihreää lankaa huivia varten, vaikka olenkin päättänyt ettei se väri sovi minulle ja vaikka inhoankin huivien neulomista.

2007-01-24T15:27:00.000+02:00

Nyt ärsyttää. Neuloin koko aamupäivän ahkerasti sukkia, joita teen osin omalla ohjeellani, osin muita yhdistelemällä. Oma osuuteni ei ole kaikin puolin kauhean toimivaa eikä kauhean kivaa neuloa. Olin kyllä vähän miettinyt sitä että kantalappu saattoi olla pienempi kuin ensimmäisessä sukassa mutta kuvittelin laskeneeni sen moneen kertaan ja ajattelin että kyllä ne toimivat. Aika monta riviä myöhemmin huomasin olleeni pahasti väärässä.
Ensimmäinen sukka olikin outo minun työkseni siinä suhteessa etten joutunut purkamaan sitä kertaakaan.

Ostin tänään lisää sukkalankaa ja mieluummin aloittaisin kokonaan uuden parin mutta taidan yrittää olla sinnikäs ja tehdä tuon ensin valmiiksi.

2007-01-19T11:06:00.000+02:00

Ohje: New York Hat, kukka
Lanka: Sandnes Alfa (vähän yli yksi kerä) ja Sublime Kid Mohair (alle yksi kerä)
Puikot: 5 mm (olisivat voineet olla varmaan isommatkin)

Toinen tänä vuonna valmistunut työni samalla mallilla kuin edellinenkin. Pari vuotta sitten en olisi osannut pitää mitään noin tyttömäistä, nyt se näyttää ihanalta. Ainoa huono puoli on se että allergiani ei oikein tainnut tykätä noista langoista ja se on niin lämmin että käy vain kovimmille pakkasille, toivottavasti niitäkin tulee.

2007-01-17T16:46:00.000+02:00

Harrastukseni muuttui järjestelmällisemmäksi Juuttiputiikin juuttikassien ja muutaman kirpputorilöydön avulla.

Ennen:

Jälkeen:

2007-01-16T11:58:00.000+02:00

Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ! Tilasin tammikuun alussa jossain mielenhäiriössä netistä paria Rowanin lankaa, tuo on niistä toisesta (toisestakin on tulossa jotain joka varmaan muuttuu vielä joksikin aivan muuksi). Tuosta piti tulla ensin jotain aivan muuta, sitten huivi ja sitten muistin etten pidä huivien neulomista ja siitä tuli pipo, niistä pidän. Sovelsin mallia vähän, niin ettei se sitten oikeastaan näytä kauheasti esikuvaltaan. Tuo rakenne tuntuu olevan tarpeeksi napakka korvilleni, jotka onnistuvat yleensä tekemään kaikista pipoistani kauhean leveitä ja matalia. Malli ei välttämättä sovi kasvoilleni (tai ainakaan en saanut otettua kuvaa jossa olisin pitänyt niistä, siksi kuva takaapäin). Kuva on onnettoman huono tietokoneen omalla kameralla otettu, mutta ehkä tärkein näkyy. Lanka on ihanan pehmeää ja tarpeeksi lämmintä, käytin sitä kaksinkertaisena. Kuvausrekvisiittana mummoltani perimä huivi, joka ei todennäköisesti ole itsetehty, vaikka saattaisi ollakin, mummoni oli käsityöläinen ja ammatiltaan modisti (kuvittelen kiinnostukseni hattuja kohtaan johtuvan siitä). Koska tuon ensimmäisen pipon väri on minulle outo (vaaleanpunaista ja rusehtavaa, melkein viimeiset värit joita käytän) niin ostin eilen lankaa uuteen pipoon. Lankakaupan täti oli sitä mieltä että lanka riittää kyllä yhteen pipoon. Pitää mennä käymään siellä uudestaan. Tuon tein enemmän ohjeiden mukaan. Ensimmäisestä jätin pois saumakohdasta tuon möykyn ja saumasta tuli ruma. En kyllä pidä tuosta rullastakaan ja taidan ommella sen kiinni , sen päälle kukan ja ehkä jonkun napin jos löytäisin sopivan kontrastivärisen (meripihkan värinen voisi olla kiva). Tuo mohairlanka on jotenkin ihanaa, vaikken yleensä sellaisesta pidäkään, pipon pinnasta tulee jotenkin vähän homehtuneen näköinen eikä niin kirjavaa kuin mallissa.Onnekseni tai harmikseni minulla ei ole kauheasti jämälankoja ja ne joita minulla on ovat täysin toisiinsa sopimattomia. Tein joululahjaksi isälleni ja äitipuolelleni Helminallen pikasniikkerit huovuttuina (käsin, luulen että ne haisevat mäntysuovalta loppuelämänsä). Arvioin hieman väärin langankulutukseni ja harmaata Fritidsgarnia jäi runsaasti yli. Jossain paikoissa olen nähnyt sukkia ja muita joiden sisällä on langanpätkiä, yhdistin epämäärisiä jämälankoja toisiinsa ja neuloin harmaan langan kanssa. Lopputulos on aika möykkyinen mutta lämmin. Tein ensin tossun, sitten keksin että lapanen voisi olla hyödyllisempi. Nyt valmiina on sopiva setti käsi- ja jalkapuolelle, ehkä ne saavat joskus paritkin. Olisi ehkä kannattanut noudattaa valmista ohjetta eikä soveltaa omaa...
Nämä rukat ovat olleet tuossa tilassa joulukuun alusta, joutuneet asumaan muovipussissa ja aivan rypistyneet. En tiedä miksi sen yhden peukalon tekeminen on niin vaikeaa.
Tämä ei ole kesken koska en ole keksinyt sille mitään käyttötarkoitusta. Ostin sen Turun joulumarkkinoilta ihastuttuani sen väriin ja ajattelin tehdä siitä jotain kuvioita pipoon joka ei koskaan syntynyt. Lanka on niin voimakkaan väristä että se haalistaa kaikki lähelleen tulevat. Eikä siitä synny oikein kaunista pintaa. Ehkä se pitäisi vain laittaa esille installaation tapaan?

2007-01-14T14:58:00.000+02:00

Täytyy olla sittenkin eri mieltä kuin edellinen kirjoitukseni: joskus pelkkä neulominenkin on hauskaa.

2007-01-14T12:21:00.000+02:00

Voiko perustaa neuleblogin vaikkei pitäisikään itseään neulojana? Viime aikoina on alkanut näyttää uhkaavasti siltä, että minun täytyy myöntää harrastavani käsitöitä ja pääblogini lukijakunta ei ehkä ole niistä kauhean kiinnostunut, silti olisi hauskaa koota jonnekin tekeleitäni.

Koulussa sain käsitöistä hyviä numeroita, aivan ansiotta. Opettajani iti siitä että minulla oli ideoita ja halusin suunnitella itse mallini ja muokata valmiita ohjeita. Sillä ei ollut niin väliä, että minulle piti joka vuosi neuvoa uudestaan nurjan silmukan tekeminen ja ettei mikään hienoista ideoistani ollut käyttökelpoinen. Vapaa-ajalla en juuri harrastanut mitään käsitöitä, olin enemmän piirtäjätyyppiä. Joskus lukiossa minun teki mieli pipoa, siitä alkoi monen syksyn innostus. Neuloin aina jonkinlaisen pipon, joka seuraavaan kesään mennessä oli osoittautunut huonoksi tai ainakin ruman väriseksi tai kuvittavaksi. Välillä tein muutaman parin lapasia ja sukkia, ne onnistuivat vähän paremmin. Pipot olivat kuitenkin tärkeimpiä, minulla on herkät korvat ja mikään malli ei tuntunut suojaavan niitä kunnolla (sattuisiko joku mahdollinen lukija tietämään pipomallin, joka peittäisi korvat hyvin mutta jossa ei olisi kauheasti joustinneuletta?). Korvani taitavat olla jotenkin kummallisen malliset muutenkin.Välillä olisin halunnut tehdä jotain muutakin, mutta järki voitti aina.

Toissa syksynä neulomisinnostus oli tavallista vahvempi ja päädyin lukemaan neuleblogeja ja jopa tilaamaan lankaa ulkomailta. Innostus loppui jouluun ja neulontalaatikkoon (alun perin sähkövatkaimen koti) ilmestyi kaulaliinan alku monta vuotta vanhan liian tiukan kirjoneulelapasen seuraksi (se sopisi hyvin nelisormiselle). Huomasin että inhoan huiveja (inhoan edelleenkin, tänä syksynä neuloin yhden huivin kahteen kertaan ja se on edelleen huono, toinen päätyi kaksikymmensenttiseksi ja menee purkuun, siitä voisi tulla vaikka pipo, jos tällä kertaa löytäisin hyvän ohjeen). Oikeastaan en kauheasti pidä varsinaisesta neulomisesta, pidän ideoinnista ja työn muotoutumisesta ja valmiin työn käyttämisestä. Neulominen tuntuu kuvataideharrastukseni jatkolta, sommittelu ja värit ja struktuurit ovat edelleen tärkeitä. Oikeastaan piirtämisharrastukseni on hiipunut viime aikoina, kun siitä tuli osa työtäni, satunnaisesti.

Tänä syksynä neulomisinnostus on selvinnyt joulun yli. Ehkä blogin myötä uskaltautuisin kokeilemaan jotain uutta tai ainakin saamaan valmiiksi ne kuusi eri vaiheissa olevaa neulomusta. Haaveenani on neuloa joskus jonkinlainen neuletakki. Luulen että se saattaakaan jäädä vain haaveeksi, en tiedä riittäisikö minulla kärsivällisyyttä tai rahaa lankojen ostamiseen. Ikävä pölyallergia haittaa myös harrastusta, ei pitäisi ainakaan tehdä mitään sellaista minkä joudun myöhemmin purkamaan (yleensä joudun aina purkamaan jotain, kuvan pipo joutui osittain puretuksi ehkä kuusi kertaa ja kokonaan uudestaan neulotuksi kerran, ehkä joskus opin tekemään kavennukset sopivasti).