Voiko perustaa neuleblogin vaikkei pitäisikään itseään neulojana? Viime aikoina on alkanut näyttää uhkaavasti siltä, että minun täytyy myöntää harrastavani käsitöitä ja pääblogini lukijakunta ei ehkä ole niistä kauhean kiinnostunut, silti olisi hauskaa koota jonnekin tekeleitäni.

Koulussa sain käsitöistä hyviä numeroita, aivan ansiotta. Opettajani iti siitä että minulla oli ideoita ja halusin suunnitella itse mallini ja muokata valmiita ohjeita. Sillä ei ollut niin väliä, että minulle piti joka vuosi neuvoa uudestaan nurjan silmukan tekeminen ja ettei mikään hienoista ideoistani ollut käyttökelpoinen. Vapaa-ajalla en juuri harrastanut mitään käsitöitä, olin enemmän piirtäjätyyppiä. Joskus lukiossa minun teki mieli pipoa, siitä alkoi monen syksyn innostus. Neuloin aina jonkinlaisen pipon, joka seuraavaan kesään mennessä oli osoittautunut huonoksi tai ainakin ruman väriseksi tai kuvittavaksi. Välillä tein muutaman parin lapasia ja sukkia, ne onnistuivat vähän paremmin. Pipot olivat kuitenkin tärkeimpiä, minulla on herkät korvat ja mikään malli ei tuntunut suojaavan niitä kunnolla (sattuisiko joku mahdollinen lukija tietämään pipomallin, joka peittäisi korvat hyvin mutta jossa ei olisi kauheasti joustinneuletta?). Korvani taitavat olla jotenkin kummallisen malliset muutenkin.Välillä olisin halunnut tehdä jotain muutakin, mutta järki voitti aina.

Toissa syksynä neulomisinnostus oli tavallista vahvempi ja päädyin lukemaan neuleblogeja ja jopa tilaamaan lankaa ulkomailta. Innostus loppui jouluun ja neulontalaatikkoon (alun perin sähkövatkaimen koti) ilmestyi kaulaliinan alku monta vuotta vanhan liian tiukan kirjoneulelapasen seuraksi (se sopisi hyvin nelisormiselle). Huomasin että inhoan huiveja (inhoan edelleenkin, tänä syksynä neuloin yhden huivin kahteen kertaan ja se on edelleen huono, toinen päätyi kaksikymmensenttiseksi ja menee purkuun, siitä voisi tulla vaikka pipo, jos tällä kertaa löytäisin hyvän ohjeen). Oikeastaan en kauheasti pidä varsinaisesta neulomisesta, pidän ideoinnista ja työn muotoutumisesta ja valmiin työn käyttämisestä. Neulominen tuntuu kuvataideharrastukseni jatkolta, sommittelu ja värit ja struktuurit ovat edelleen tärkeitä. Oikeastaan piirtämisharrastukseni on hiipunut viime aikoina, kun siitä tuli osa työtäni, satunnaisesti.

Tänä syksynä neulomisinnostus on selvinnyt joulun yli. Ehkä blogin myötä uskaltautuisin kokeilemaan jotain uutta tai ainakin saamaan valmiiksi ne kuusi eri vaiheissa olevaa neulomusta. Haaveenani on neuloa joskus jonkinlainen neuletakki. Luulen että se saattaakaan jäädä vain haaveeksi, en tiedä riittäisikö minulla kärsivällisyyttä tai rahaa lankojen ostamiseen. Ikävä pölyallergia haittaa myös harrastusta, ei pitäisi ainakaan tehdä mitään sellaista minkä joudun myöhemmin purkamaan (yleensä joudun aina purkamaan jotain, kuvan pipo joutui osittain puretuksi ehkä kuusi kertaa ja kokonaan uudestaan neulotuksi kerran, ehkä joskus opin tekemään kavennukset sopivasti).