Ostin helmikuussa Jitterbug-sukkalankaa, joka ei oikein osannut päättää mitä siitä tulisi isona. Tai minä en osannut pitää sen raidallisuudesta (taisi olla ensimmäinen ja viimeinen noin pätkävärjätty lanka jonka ostan, Jitterbugin uudet hillitymmät sävyt kyllä vähän houkuttelevat). 
Ensin oli mallitilkku johon oli kokeiltu vaikka mitä ja mikään ei näyttänyt hyvältä. 
Sitten taisi olla yksi yritys ja kasa purettua lankaa.
En edes muista kuinka monta kertaa aloitin sukan alusta, tulipa ainakin kokeiltua erilaisia kärjestäaloitustapoja.
Kokeilin yhtä omaa ideaani, joka näytti tyhmältä (vaikka olinkin oikealla tiellä noiden venytettyjen silmukoiden kanssa vai miksi niitä nimitetäänkään).
Tässä on yksi ehkä kolmesta versiosta joista valmistui kokonainen sukka.
Vähän aikaa lanka halusi olla Jaywalker, vähän muokattuna. Se näytti liikaa 70-lukulaisilta kalsareilta.
Lanka kokeili myös Nancy Bushilaisuutta, parillakin mallilla joista yksi epäonnistunut ei tainnut päästä koskaan kuvaan. Tuo Denmark ei näytä kauhean pahalta, mutta jouduin palauttamaan kirjan kirjastoon ja se taisi olla liian pienikin.  Opin ainakin tekemään tuollaisia yksinkertaisia palmikoita.

En muista oliko matkan varrella muitakin versioita mutta lopulta lanka löysi siedettävän ohjeen (tai siis malli on todella kaunis ja hauska neuloa, mutta lanka vain on oma itsensä siis ärsyttävä). Ambrosia muistuttaa ehkä vähän tuota Bushin Tanskaa mutta minusta sopii paremmin tälle langalle, nuo venytetyt silmukat rikkovat raidallisuuden. Sukat ovat vähän tiukat mutta toivottavasti venyvät, ihan vähän. Varret ovat lyhyehköt mutta minusta ihan sopivat, nuo on tarkoitettu lähinnä kotisukiksi. Lankaa jäi vähän ylikin mutta en millään jaksanut tehdä varsia pidemmiksi.  

En saanut kantapäästä aivan reiätöntä mutta en välitä nyt kauheasti. Sukka istuu aika hyvin, tiukkuus on ongelma vain jalkaan laitettaessa.

Varpaan tekeminen kummallisella "itäisellä luontitavalla" oli aika hauskaa puuhaa ja mallin oppi ulkoa heti. Minulle täydellinen ohje (jos kantapäitä ei oteta lukuun, en vain osaa ymmärtää miten nurja silmukka neulotaan silmukan takareunaan, ehkä sillä olisi välttänyt reiät?).

Olen myös vähän virkannut viime aikoina, eräille mukaville ihmisille kiitokseksi kirjanmerkkejä. Sekin oli aika hauskaa puuhaa.

Neuleinnostukseni on palannut kesälomalta. Yllätin itseni innostumalla neulomaan pitsihuivia. Huomasin ettei kolmiohuivi ole lainkaan niin kamala kuin tavallinen kaulahuivi, varsinkin jos sen neuloo Woolista (sitä jäi aika reilusti yli villatakista). Ohje on Ullan Minttumaari ja noudatin sitä orjallisesti. Alussa laskin joka kerroksen jälkeen että olin varmasti tehnyt kaikki silmukat, aivan lopussa en enää jaksanut. Yllätyin siitäkin että jaksoin niin sinnikkäästi purkaa ja korjata virheet. Neulominen oli hauskaa ja aika helppoa, vaikken oikeastaan tajunnutkaan mitä ihmettä olin tekemässä enkä vieläkään tajua miten ihmeessä huivista muotoutui sen mallinen. Neuloin huivin 5 mm pyöröpuikolla, jonka pituus on suunnilleen 60 cm, loppuvaiheessa se oli vähän hankalaa eikä minulla ollut oikein käsitystä siitä millainen huivi oikeastaan oli. Viimeinen kaavio meinasi päästä minusta voitolle mutta selvisin siitäkin. Olen oikeastaan aika ylpeä, ensimmäinen kolmiohuivini.