Neuleinnostukseni on palannut kesälomalta. Yllätin itseni innostumalla neulomaan pitsihuivia. Huomasin ettei kolmiohuivi ole lainkaan niin kamala kuin tavallinen kaulahuivi, varsinkin jos sen neuloo Woolista (sitä jäi aika reilusti yli villatakista). Ohje on Ullan Minttumaari ja noudatin sitä orjallisesti. Alussa laskin joka kerroksen jälkeen että olin varmasti tehnyt kaikki silmukat, aivan lopussa en enää jaksanut. Yllätyin siitäkin että jaksoin niin sinnikkäästi purkaa ja korjata virheet. Neulominen oli hauskaa ja aika helppoa, vaikken oikeastaan tajunnutkaan mitä ihmettä olin tekemässä enkä vieläkään tajua miten ihmeessä huivista muotoutui sen mallinen. Neuloin huivin 5 mm pyöröpuikolla, jonka pituus on suunnilleen 60 cm, loppuvaiheessa se oli vähän hankalaa eikä minulla ollut oikein käsitystä siitä millainen huivi oikeastaan oli. Viimeinen kaavio meinasi päästä minusta voitolle mutta selvisin siitäkin. Olen oikeastaan aika ylpeä, ensimmäinen kolmiohuivini.