Nyt ärsyttää. Neuloin koko aamupäivän ahkerasti sukkia, joita teen osin omalla ohjeellani, osin muita yhdistelemällä. Oma osuuteni ei ole kaikin puolin kauhean toimivaa eikä kauhean kivaa neuloa. Olin kyllä vähän miettinyt sitä että kantalappu saattoi olla pienempi kuin ensimmäisessä sukassa mutta kuvittelin laskeneeni sen moneen kertaan ja ajattelin että kyllä ne toimivat. Aika monta riviä myöhemmin huomasin olleeni pahasti väärässä.
Ensimmäinen sukka olikin outo minun työkseni siinä suhteessa etten joutunut purkamaan sitä kertaakaan.

Ostin tänään lisää sukkalankaa ja mieluummin aloittaisin kokonaan uuden parin mutta taidan yrittää olla sinnikäs ja tehdä tuon ensin valmiiksi.

Ohje: New York Hat, kukka
Lanka: Sandnes Alfa (vähän yli yksi kerä) ja Sublime Kid Mohair (alle yksi kerä)
Puikot: 5 mm (olisivat voineet olla varmaan isommatkin)

Toinen tänä vuonna valmistunut työni samalla mallilla kuin edellinenkin. Pari vuotta sitten en olisi osannut pitää mitään noin tyttömäistä, nyt se näyttää ihanalta. Ainoa huono puoli on se että allergiani ei oikein tainnut tykätä noista langoista ja se on niin lämmin että käy vain kovimmille pakkasille, toivottavasti niitäkin tulee.

Harrastukseni muuttui järjestelmällisemmäksi Juuttiputiikin juuttikassien ja muutaman kirpputorilöydön avulla.

Ennen:






Jälkeen:

Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ! Tilasin tammikuun alussa jossain mielenhäiriössä netistä paria Rowanin lankaa, tuo on niistä toisesta (toisestakin on tulossa jotain joka varmaan muuttuu vielä joksikin aivan muuksi). Tuosta piti tulla ensin jotain aivan muuta, sitten huivi ja sitten muistin etten pidä huivien neulomista ja siitä tuli pipo, niistä pidän. Sovelsin mallia vähän, niin ettei se sitten oikeastaan näytä kauheasti esikuvaltaan. Tuo rakenne tuntuu olevan tarpeeksi napakka korvilleni, jotka onnistuvat yleensä tekemään kaikista pipoistani kauhean leveitä ja matalia. Malli ei välttämättä sovi kasvoilleni (tai ainakaan en saanut otettua kuvaa jossa olisin pitänyt niistä, siksi kuva takaapäin). Kuva on onnettoman huono tietokoneen omalla kameralla otettu, mutta ehkä tärkein näkyy. Lanka on ihanan pehmeää ja tarpeeksi lämmintä, käytin sitä kaksinkertaisena. Kuvausrekvisiittana mummoltani perimä huivi, joka ei todennäköisesti ole itsetehty, vaikka saattaisi ollakin, mummoni oli käsityöläinen ja ammatiltaan modisti (kuvittelen kiinnostukseni hattuja kohtaan johtuvan siitä). Koska tuon ensimmäisen pipon väri on minulle outo (vaaleanpunaista ja rusehtavaa, melkein viimeiset värit joita käytän) niin ostin eilen lankaa uuteen pipoon. Lankakaupan täti oli sitä mieltä että lanka riittää kyllä yhteen pipoon. Pitää mennä käymään siellä uudestaan. Tuon tein enemmän ohjeiden mukaan. Ensimmäisestä jätin pois saumakohdasta tuon möykyn ja saumasta tuli ruma. En kyllä pidä tuosta rullastakaan ja taidan ommella sen kiinni , sen päälle kukan ja ehkä jonkun napin jos löytäisin sopivan kontrastivärisen (meripihkan värinen voisi olla kiva). Tuo mohairlanka on jotenkin ihanaa, vaikken yleensä sellaisesta pidäkään, pipon pinnasta tulee jotenkin vähän homehtuneen näköinen eikä niin kirjavaa kuin mallissa.Onnekseni tai harmikseni minulla ei ole kauheasti jämälankoja ja ne joita minulla on ovat täysin toisiinsa sopimattomia. Tein joululahjaksi isälleni ja äitipuolelleni Helminallen pikasniikkerit huovuttuina (käsin, luulen että ne haisevat mäntysuovalta loppuelämänsä). Arvioin hieman väärin langankulutukseni ja harmaata Fritidsgarnia jäi runsaasti yli. Jossain paikoissa olen nähnyt sukkia ja muita joiden sisällä on langanpätkiä, yhdistin epämäärisiä jämälankoja toisiinsa ja neuloin harmaan langan kanssa. Lopputulos on aika möykkyinen mutta lämmin. Tein ensin tossun, sitten keksin että lapanen voisi olla hyödyllisempi. Nyt valmiina on sopiva setti käsi- ja jalkapuolelle, ehkä ne saavat joskus paritkin. Olisi ehkä kannattanut noudattaa valmista ohjetta eikä soveltaa omaa...
Nämä rukat ovat olleet tuossa tilassa joulukuun alusta, joutuneet asumaan muovipussissa ja aivan rypistyneet. En tiedä miksi sen yhden peukalon tekeminen on niin vaikeaa.
Tämä ei ole kesken koska en ole keksinyt sille mitään käyttötarkoitusta. Ostin sen Turun joulumarkkinoilta ihastuttuani sen väriin ja ajattelin tehdä siitä jotain kuvioita pipoon joka ei koskaan syntynyt. Lanka on niin voimakkaan väristä että se haalistaa kaikki lähelleen tulevat. Eikä siitä synny oikein kaunista pintaa. Ehkä se pitäisi vain laittaa esille installaation tapaan?

Täytyy olla sittenkin eri mieltä kuin edellinen kirjoitukseni: joskus pelkkä neulominenkin on hauskaa.

Voiko perustaa neuleblogin vaikkei pitäisikään itseään neulojana? Viime aikoina on alkanut näyttää uhkaavasti siltä, että minun täytyy myöntää harrastavani käsitöitä ja pääblogini lukijakunta ei ehkä ole niistä kauhean kiinnostunut, silti olisi hauskaa koota jonnekin tekeleitäni.

Koulussa sain käsitöistä hyviä numeroita, aivan ansiotta. Opettajani iti siitä että minulla oli ideoita ja halusin suunnitella itse mallini ja muokata valmiita ohjeita. Sillä ei ollut niin väliä, että minulle piti joka vuosi neuvoa uudestaan nurjan silmukan tekeminen ja ettei mikään hienoista ideoistani ollut käyttökelpoinen. Vapaa-ajalla en juuri harrastanut mitään käsitöitä, olin enemmän piirtäjätyyppiä. Joskus lukiossa minun teki mieli pipoa, siitä alkoi monen syksyn innostus. Neuloin aina jonkinlaisen pipon, joka seuraavaan kesään mennessä oli osoittautunut huonoksi tai ainakin ruman väriseksi tai kuvittavaksi. Välillä tein muutaman parin lapasia ja sukkia, ne onnistuivat vähän paremmin. Pipot olivat kuitenkin tärkeimpiä, minulla on herkät korvat ja mikään malli ei tuntunut suojaavan niitä kunnolla (sattuisiko joku mahdollinen lukija tietämään pipomallin, joka peittäisi korvat hyvin mutta jossa ei olisi kauheasti joustinneuletta?). Korvani taitavat olla jotenkin kummallisen malliset muutenkin.Välillä olisin halunnut tehdä jotain muutakin, mutta järki voitti aina.

Toissa syksynä neulomisinnostus oli tavallista vahvempi ja päädyin lukemaan neuleblogeja ja jopa tilaamaan lankaa ulkomailta. Innostus loppui jouluun ja neulontalaatikkoon (alun perin sähkövatkaimen koti) ilmestyi kaulaliinan alku monta vuotta vanhan liian tiukan kirjoneulelapasen seuraksi (se sopisi hyvin nelisormiselle). Huomasin että inhoan huiveja (inhoan edelleenkin, tänä syksynä neuloin yhden huivin kahteen kertaan ja se on edelleen huono, toinen päätyi kaksikymmensenttiseksi ja menee purkuun, siitä voisi tulla vaikka pipo, jos tällä kertaa löytäisin hyvän ohjeen). Oikeastaan en kauheasti pidä varsinaisesta neulomisesta, pidän ideoinnista ja työn muotoutumisesta ja valmiin työn käyttämisestä. Neulominen tuntuu kuvataideharrastukseni jatkolta, sommittelu ja värit ja struktuurit ovat edelleen tärkeitä. Oikeastaan piirtämisharrastukseni on hiipunut viime aikoina, kun siitä tuli osa työtäni, satunnaisesti.

Tänä syksynä neulomisinnostus on selvinnyt joulun yli. Ehkä blogin myötä uskaltautuisin kokeilemaan jotain uutta tai ainakin saamaan valmiiksi ne kuusi eri vaiheissa olevaa neulomusta. Haaveenani on neuloa joskus jonkinlainen neuletakki. Luulen että se saattaakaan jäädä vain haaveeksi, en tiedä riittäisikö minulla kärsivällisyyttä tai rahaa lankojen ostamiseen. Ikävä pölyallergia haittaa myös harrastusta, ei pitäisi ainakaan tehdä mitään sellaista minkä joudun myöhemmin purkamaan (yleensä joudun aina purkamaan jotain, kuvan pipo joutui osittain puretuksi ehkä kuusi kertaa ja kokonaan uudestaan neulotuksi kerran, ehkä joskus opin tekemään kavennukset sopivasti).