Raksilan Citymarketissa oli lankoja tarjouksessa ja luovuin periaatteestani olla neulomatta mitään isompaa. 600 grammaa mustaa Woolia maksoi vähän alle 20 euroa, sillä hinnalla voin harjoitella villapaidan tai -takin tekemistä. Muitakin lankoja siellä oli.
Nyt pitäisi keksiä sopiva malli, jokin v-aukkoinen ja tyttömäinen ja helppo.





Pyöröpuikoillani on nyt koti. Olen siihen aika tyytyväinen, siihen nähden että olen ompelukoneeton ja -taidoton enkä omista edes silitysrautaa. Kotelo on ehkä sen näköinen kuin se olisi tehty päiväkodissa mutta puikot eivät valita.

Totorohko

Eräät langat vihjasivat olevansa kiinnostuneita vapaavirkkauksesta ja olen opetellut sitä hienon 70-lukulaisesta kirjasta, Lis Paludanin Villeistä virkkausmalleista (kirjasta löytyy muun muassa nilkkapituinen ja leveä virkattu viitta). Kirjassa sanotaan että jos osaa virkata naaman osaa virkata mitä tahansa. Kirjan mallinaamat eivät kauheasti innostaneet minua joten käytin mallina Totoroa. Lopputulos ei ehkä kauheasti näytä siltä mutta minusta se on jotenkin hauska. Mitään käyttöä sillä ei ole, se ei taida toimia patalappunakaan. Lanka on Ainoa, Fritidsgarnia ja silmät sekä Floricaa että Sisua (menin sekaisin valkoisissa langoissa). Kaikki olivat mielestäni aika epämiellyttäviä virkata mutta erityisesti musta Aino, josta silmukoita ei meinannut erottaa millään.


Valmiina on myös yksi tällainen sukka, josta en oikein osaa pitää sen kaikista hyvistä ominaisuuksista huolimatta. En kyllä jaksa keksiä mitään uuttakaan, odottakoon sillä aikaa kun teen muita juttuja (minulla on vain yhdet oikean kokoiset puikot, toisaalta se on rajoittavaa mutta toisaalta en ainakaan aloita määrättömästi uusia sukkia, jotka eivät sitten ikinä valmistu).

Tarvitsen apua. Äidilläni on 8-vuotias nepalilainen kummityttö, Planin kautta. Olen luvannut neuloa hänelle sukat, mutta en ole koskaan neulonut sukkia kuin itselleni (ja äidilleni, mutta ne olivat samankokoiset kuin omat sukkani) enkä edes tiedä minkäkokoisia jalkoja sen ikäisillä lapsilla on. Minkä kokoinen minun kannattaisi sukasta tehdä ja tietääkö joku jonkun hyvän ohjeen lapsen sukkaan, pitääkö siinä ottaa jotain erityistä huomioon? Kiitos.

Olin tänään neuleystäväni kanssa kädentaitomessuilla. Suurin osa näytteilleasettajista ei oikein kiinnostanut minua, onneksi, sillä rahaa meni aivan tarpeeksi muutenkin.
Ensimmäinen ostos oli huopaheijastin, joka sopii hyvin laukkuni koristeluihin (hyvin alkeellista kirjailua, taitoni ovat peräisin ala-asteelta). Värttinä on lähinnä koristeeksi (en ole oikein varma siitä mitä ja miten sillä tehdään), pidän vanhoista puuesineistä (kuten vanhoista esineistä ylipäätään, kuvausrekvisiittana kokoelmaani). Napit löytyivät samasta paikasta, pussillinen vaalean- ja tummanvihreitä eurolla. Myyjällä oli muitakin vanhoja käsityötarvikkeita mutta tungos oli niin kamala sillä kohtaa etten päässyt puikkoihin saakka. Neulajuttua en ostanut vaan sain siitä hyvästä että sanoin lankamyyjälle saaneeni liikaa rahasta takaisin, tuli hyvä mieli rehellisyydestä (enkä olisi varmaan voinut nauttia vääryydellä saamasta alennuksesta).
Araucania Nature Woolista tulee jonkinlaiset kädenlämmittimet, olen tällä hetkellä harjoittelemassa sormikkaiden tekemistä. Jos se onnistuu niin tuosta voisi tulla kivat käsineet melkein samanväristen kevätkenkieni kaveriksi.
Colinette JitterBugista tulee sukat. Lanka on ihanan tuntuista ja väristä.
Tuosta silkistä saattaisi tulla noiden jämälankojen kanssa jonkinlainen virkattu hattu. Tai sitten vain ihailen niiden värejä. Tällainen sukka on tällä hetkellä kesken, muutaman muun työn lisäksi. En tiedä raaskinko tehdä ne ensin loppuun, vai aloitanko uusia lankoja.

Vähän yli vuoden vanhat 7 Veljeksestä tehdyt sukkani olivat muuttuneet jotenkin epämiellyttäviksi, ne olivat myös aivan liian isot. Ja oudon väriset, tuo kanerva taisi olla ainoa sävyistä joka edes vähän miellytti minua. Harmaa on jäänyt yli edellisistä sukista, jotka olivat hyvät mutta ikävä kyllä tuhoutuivat asuttuaan puoli vuotta kokolattiamaton katon kanssa. Päätin joskus joulun aikoihin tehdä uudet ja erinäisten ideoiden ja yhden huonon lankaostoksen jälkeen päädyin jostain syystä kirjoneulesukkiin. En halunnut tehdä mitään varsinaisia kuvioita ja olen muutenkin ihastunut pystyraitoihin nähtyäni joskus viime vuonna itseraidoittuvista langoista tehtyjä pystyraitalapasia, niinpä kuvioistani tuli ehkä vähän outoja.
Äidin paremmat kotisukat
Malli: Kuvio omasta päästä, varret tällä ohjeella (eivät kyllä näytä lainkaan esikuvaltaan). Tiimalasikantapää. ranskalainen kantapää ja sädekavennus Ullasta.
Lanka: Sandnesgarnin Sisu
Puikot: 3 mm
Nämä sukat päätyivät lopulta äidilleni, värit eivät minusta erottuneet toisistaan tarpeeksi hyvin ja äitini näytti pitävän mallista (neuloin niitä lomalla hänen luonaan). Ensin tein sukan ranskalaisella kantapäällä. Halusin että sukka olisi aika rauhallinen ja että kiilakavennuksissa olisi vain vain harmaata. Toisilla puikoilla piti kuitenkin olla raitaa, se oli hieman hankalaa ja oikeastaan aika typerästi tehty (kirosin hieman päätellessäni niitä noin kuuttakymmentä langanpäätä). Toisen sukan kanssa huomasin etten osaa laskea kerroksia ja en saanut kantalapuista millään samanlaisia. Päätin opetella tiimalasikantapään, se sopikin malliin paljon paremmin. Olin purkanut toisen sukan ja tehnyt siihenkin uuden kantapään mutta äitini kielsi ja väitti ettei häntä haittaa vaikka sukat ovatkin erilaiset. Minua kyllä haittaisi.
Majakanvartijan sukat
Malli: Kuvio omasta päästä, kantapäät ja kärki opeteltu samasta paikasta kuin edellisissäkin.
Lanka: Sandnesgarn Sisu
Puikot: 3 mm
Nämä sukat korvaavat nyt vanhat epämääräiset sukkani ja toimivat tehtävässään hyvin, tosin varsi on vähän lyhyt ja lanka nukkaantui ensimmäisessä käytössä (ehkä vanhojen sukkienikaan epämääräinen ulkonäkö ei ollut langan vika?). Halusin käyttää helpommin erottuvia värejä kuin äidilleni tekemissäni sukissa, tuo yhdistelmä on aika klassinen. Varren raidoista tuli minulle mieleen majakat, siitä nimi.
Huomasin vähän yllätyksekseni että pidän kirjoneuleista, ainakin noin yksinkertaisista (en tiedä kehtaako tuota edes kunnon kirjoneuleeksi kutsua) ja että siitä tulee suhteellisen siistiä, näin aloittelija tekemäksi (joskus yläasteella tein kirjoneulesäärystimet, sen jälkeen kolme lapasta).

Lomalla Jyväskylässä eksyin Pikkulinnaan, jossa olin kuvitellut olevan lähinnä jotain ompelukonejuttuja. Siellä olikin vaikka mitä ihanuuksia, hämmästyneenä huomasin ostavani vaaleanvihreää lankaa huivia varten, vaikka olenkin päättänyt ettei se väri sovi minulle ja vaikka inhoankin huivien neulomista.